Millainen on vapaaehtoistyötä tarjoavan yrityksen vastuu vapaaehtoisten turvallisuudesta? Costa Ricassa opintojensa työharjoittelua tekemässä oleva Sini Sarén pohtii vapaaehtoismatkailun turvallisuutta.
Eläintensuojeluun liittyvästä vapaaehtoistyömatkailusta löytyy nykyisin jo melko hyvin tietoa ja asioiden perusteellinen selvittäminen etukäteen kannattaakin, jos vapaaehtoistöihin lähtö kutkuttelee. Vastuullisuuden suhteen huomataan usein muistuttaa, että tulee tarkistaa, kertooko kohteessa toimiva taho avoimesti taustoistaan, toiminnastaan ja tavoitteistaan. Selviääkö tahon tiedoista, miten toiminta rahoitetaan ja mihin vapaaehtoistyöstä saatavat tulot käytetään, sekä onko toiminnan pääosassa eläimet ja niiden hyvinvointi.
Mutta entä vapaaehtoistyöntekijän turvallisuus – kuinka taho todellisuudessa panostaa vastuuseen, jota se kantaa meistä turistina alueelle saapuvista?
’Vapaaehtoisten turvallisuus on meille ykkösprioriteetti’ todetaan esitteissä. Kuvataan kuinka ovet ja portit pidetään lukittuina varkauksien ja ulkopuolisten alueelle pääsyn estämiseksi. ’Arvotavaroille löytyy lukittavia kaappeja – ota vain oma lukko mukaan’, ja niin edelleen. Ja vartijakin on ympäri vuorokauden alueella. Hyvältä siis vaikuttaa.
Kuvattujen kriteerien perusteella saattaisi uskaltautua lähtemään vapaaehtoistöihin. Kriteerien perusteella myös vanhemmat saattavat tehdä päätöksen päästääkö kohta täysi-ikäinen lapsukainen jo pitkään haaveilemaansa vapaaehtoistyöhön maapalloa pelastamaan ja maailmalle itsenäistymään.
Käsitykset turvallisuudesta voivat kuitenkin poiketa kulttuurien välillä paljonkin. Suomessa vapaaehtoistyöhön sovelletaan työturvallisuuslakia rajoitetusti. Työnantajan on huolehdittava siitä, ettei vapaaehtoistyöntekijän turvallisuudelle tai terveydelle aiheudu haittaa tai vaaraa. Työnantajan on myös annettava tietoja työpaikan vaara- ja haittatekijöistä. Suomessa siis melko selvät sävelet. Löytyy turvallisuussuunnitelmaa, pelastussuunnitelmaa, käyttöturvallisuustiedotetta ynnä muita, sekä tahoja, jotka säännöllisesti valvovat ja tarkistavat että asiat ovat kunnossa. Joku saattaisi ajatella, että ’sääntö- Suomea’ parhaimmillaan – mutta joita itse tällä hetkellä kovasti kaipaan ja ikävöin.
Olen parhaillaan matkailualan opintojeni työharjoittelua suorittamassa Costa Ricassa merikilpikonnien suojeluun keskittyvässä kansallisessa luonnonsuojelukeskuksessa, jonne myös otetaan apukäsiksi vapaaehtoistyöntekijöitä. Harjoittelupaikka täällä minulle järjestyi costaricalaisen yliopiston kansainvälisten asioiden koordinaattorin kautta. Luotettavat toimijat tarkastivat kohteen taustat ja tarkoitusperät.
Esitteen ja koordinaattorin mukaan vastuullisuusasiat vaikuttivat olevan kunnossa – ja eläinten kannalta todella ovatkin! Täällä tehdään tärkeää työtä erityisesti kahden uhanalaisen merikilpikonnalajin, Merinahkakilpikonnan ja Tyynen meren vihreän kilpikonnan, sekä Etelänbastardikilpikonnan suojelemiseksi. Mutta täällä olevien vapaaehtoistyöntekijöiden turvallisuuteen ei näin suomalaisesta näkökulmasta ole riittävästi panostettu.
Ajatusta turvallisuudesta kyllä on, mutta jokseenkin vääristyneestä näkövinkkelistä muutaman asian suhteen. Ensinnäkin alue, jossa vapaaehtoiset majoittuvat, on aidattu ja aidat munalukoin suljettu ilta- ja yöaikaan. Lukkojen avaimet ovat vartijoilla. Vartijoiden kerrotaan majoittuvan ja olevan läsnä aidatulla alueella, mutta iltana jos toisenakin ilmenee, kun heidän apuaan tarvittaisiin, ettei ketään olekaan paikalla.
Kaksi makuusalia ja yksi pienempi majoitushuone sijaitsevat samassa rakennuksessa, jonka metalliset ovet laitetaan kiinni yöksi, jälleen munalukolla sulkien. Tämän munalukon avain tulisi roikkua rakennuksen eteisessä, majoittujien saatavilla, mutta vähintäänkin pari kertaa viikossa todetaan, että avain on kadoksissa, lukko lukittuna ovessa ja ulos- tai sisäänpääsy ei ole mahdollista. Huoneiden ikkunoissa on metalliset kalterit, eli niidenkään kautta ei poispääsy ole mahdollista. No, näin tulee ainakin varmistettua murtovarkaiden eliminointi alueelta.
Näissä tilanteissa tätä pääasiassa juuri 20-vuotta täyttänyttä vapaaehtoistyöväkeä lähinnä naurattaa tilanne, että missäs nyt sitten nukutaan, kun ei huoneeseenkaan pääse’. Itselläni alkaa selkäpiitä karmia, että mitä jos rakennuksessa syttyisi tulipalo, vaara tai väkivalta uhkaisikin rakennuksen sisältäpäin, tai rakennuksesta olisi päästävä nopeasti pois vaikkapa tsunamin tai maanjäristyksen vuoksi. Eipä paljoa naurata.
Rakennuksissa ei ole palovaroittimia, mutta sentään yksi pieni vaahtosammutin löytyy toisesta makuusalista – tosin vanhentuneella leimalla sekin. Minkäänlaisia ohjekylttejä poistumisteistä tai toiminnasta hätätilanteessa ei ole nähtävillä. Yksin kulkeminen pimeällä ei ole missään nimessä suositeltavaa, mutta kuitenkin noin puolet vapaaehtoisista majoittuu kotimajoituksissa läheisessä pienessä kylässä, josta saapuvat kävellen (yksin) yöpartioihin (partion kesto noin klo 22.00–02.00) ja niistä taas takaisin majoitukseensa.
Henkilökohtaisille arvotavaroille luvataan esitteessä huoneista löytyvän lukittavia kaappeja, mutta kaappeja ei huoneissa todellisuudessa ole lainkaan. Pienen majoitushuoneen oven yläosassa on salpa, jolla saa halutessaan lukittua huoneen oven niin, ettei huoneesta pääse ulos – mikähän tarkoitus tälläkin mahtaa olla?
Mikäli haluat poistua alueelta, suositellaan siitä ilmoittamaan henkilökunnalle – henkilökunta haluaa olla tietoinen missä vapaaehtoiset liikkuvat, jos vaikka jotain sattuisi. Kun muutama nuori vapaaehtoinen olisi lähdössä 30 km päähän toiselle kylälle, ei henkilökuntaa näy eikä kuulu ja nuoret päättävät lähteä. Kukaan ei tunnu ihmettelevän missä nuoret ovat. Sama toistuu yöpartiossa. Lähdimme seitsemän hengen porukkana pimeään partioimaan, tapasimme toisen seitsemän hengen porukan ja kun saavuimme kaikki samaan aikaan asemalle, pääluku oli kuitenkin vain 13. Tiiminvetäjät totesivat, että kyllä se sieltä tiensä takaisin löytää ja portti suljetaan. Toivottavasti asiasta oli jo sovittu etukäteen tämän kadonneen kanssa, sillä itse en toivoisi olevan se, jonka todetaan toivottavasti löytävän itse perille pimeässä…
Kulttuurien väliset erot turvallisuuskäsityksistä voivat siis olla hyvinkin erilaisia, ja tämä kannattaa tiedostaa ja ennakoida hyvin matkaansa suunnitellessa. Matkapalovaroitin ei paljoa laukussa paina ja keskustelu turvallisuudesta vastaavan tahon kanssa havaitsemistaan puutteista on mahdollisuus edistää asioita parempaan suuntaan.
Lähteet:
Työsuojelu.fi 2020. Vapaaehtoistyö. Työsuojeluhallinnon verkkopalvelu.