Ilmastonmuutos on hälyttävän tärkeä kysymys kestävän matkailun näkökulmasta. Suurimpana tähän liittyvänä murheena ovat tällä hetkellä lentoliikenteen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt. Ilmastonmuutos on myös ongelma matkailun itsensä kannalta, muuttuvan ilmaston ollessa uhka monille suosituille matkakohteille ja -nähtävyyksille.
Lokakuussa julkaistun IPCC:n raportin jälkeen ympärillämme vellonut ilmastoahdistus on kehittynyt niin sakeaksi, että sitä voi jo leikata saksilla. Monet meistä ovat päätyneet tekemään synninpäästöjä etenkin lentämisestään. Esimerkkejä tästä ovat lentävä vegaani ja Ronja Salmi, joka on tottunut lohduttamaan itseään ajatuksella siitä, että taivas on vain netistä ostettavan lentolipun päässä. Riku Rantala peräänkuulutti myös päättäjiltä vastuuta kuluttajien lentämisen määrien ohjailussa.
Valitettavasti synninpäästöt ja ahdistuminen eivät yksinään riitä, vaikka niihin osallistuvat olisivatkin hyvin perillä ilmastonmuutoksen vakavuudesta.
Sanoista tekoihin siis? Onneksi toimeen on myös tartuttu: lentoteknologioita kehitetään, Suomeen on kaavailtu ilmastovaaleja, EU:n puheenjohtajuuskauden kunniaksi on lanseerattu Ilmastoveivi 2019 -kampanja ja osa kuluttajistakin näkee itsensä vaikutuskykyisinä toimijoina: esimerkiksi matkailun saralla lentolakosta on tullut käsite. Mainittava, ilmastonmuutokseen vielä kokonaisvaltaisemmin paneutuva, esimerkki on toimittaja Timo Korven Ilmastouutiset. Ilmastouutiset ei vielä ole tehnyt tietään puoli yhdeksän uutisten ja urheiluruudun väliin, mutta olemme siitä huolimatta saaneet innoissamme seurata, kuinka Timo selviytyy haasteestaan.
Timon tavoitteena on rajata henkilökohtaiset päästönsä kahteen hiilidioksiditonniin vuodessa, jota pidetään yleisesti hyväksyttynä rajana kestävälle hiilijalanjäljelle. Ilmastouutiset todellakin ravisuttavat käsitystämme hyvinvoinnin ja päästöjen välisestä suhteesta: Timo ei edes näytä kärsivän, vaikka hänen tavoittelemansa päästöt ovat vain viidenneksen siitä mitä keskivertosuomalaisen.
Muutamasta esimerkillisestä suunnannäyttäjistä huolimatta työtä ilmastonmuutoksen torjumiseksi on vielä tehtävä – etenkin matkailun saralla.
Ilmastonmuutoksessa on kyse globaalista eriarvoisuudesta
Yhdistyksellämme käynnistyi marraskuussa viestintä- ja koulutusprojekti, jossa käsittelemme matkailua globaalissa etelässä yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Projektiin valittujen eettisten kysymysten tarkoituksena on keskittyä sosiokulttuurisesti vastuullisen matkailun osa-alueeseen, eli lyhykäisyydessään siihen, mitä voimme tehdä oikein sen jälkeen, kun olemme saapuneet perille kohteeseen (useimmiten vieläpä lentäen).
Tavoitteena projektissa on ennen kaikkea valottaa sitä epätasa-arvoista asetelmaa, jossa globaali pohjoinen ja globaali etelä ovat toisiinsa nähden, ja sitä miten tämä ilmenee matkailussa. Projektin tiimoilta tulemme avaamaan keskustelua muun muassa sellaisista eettisistä kysymyksistä kuin tirkistelyturismi ja valkoinen pelastajuus.
Projektin käynnistyttyä olemme kuitenkin huomanneet, että emme voi sivuuttaa ilmastonmuutosta kysymyksenä, jos lähestymme matkailua globaalissa maailmassa yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Ilmastonmuutos on myös kysymys globaalista yhdenvertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.
Globaalin eriarvoisuuskysymyksen kontekstissa on huomioitava etenkin se, että päästöt ovat globaalisti todella epätasaisesti jakautuneet – pieni varakkaampi osa lentelee menemään, kun suurin osa ei ole ikinä edes ollut lentokoneessa. Ilmastonmuutoksen todellisia häviäjiä ovat lopulta ne, jotka eivät ole olleet mukana sitä edistämässä. Vaikka me suomalaiset luovisimmekin tästä jotenkin läpi, niin globaalisti kaikista vähävaraisimmilla ja heikompi osaisilla on huonot edellytykset varautua ja sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.
Ilmastonmuutosta vastaan yhdenvertaisuutta lisäämällä?
Miksei ilmastoahdistus, ja sen kanssa usein käsi kädessä kulkeva halu vaikuttaa, ole siltikään purrut vielä ihan meihin kaikkiin?
Vastaus piilee siinä etäisyydessä, joka meillä on suurimmaksi osaksi globaalissa etelässä asuviin ilmastonmuutoksen häviäjiin. Ehkäpä suurin osa suomalaisista ei vieläkään ole täysin perillä siitä, mitä ilmastonmuutos todella merkitsee niille, joihin sen vaikutukset iskevät kovimmin.
Samalla kun me Suomessa istumme vielä paukkupakkasillakin t-paidat päällä sisätiloissa, niin ilmastonmuutoksen vauhdittama kuivuus on ehtinyt jo aiheuttaa merkittävää pakolaisuutta. Mutta kaikki tämä tapahtuu kaukana monien meidän arkipäivästä, jolloin asia merkitsee meille vähemmän.
Voisimmeko, konkreettisten tekojen lisäksi, yrittää hillitä ilmastonmuutosta kaventamalla niitä henkisiä kuiluja, jotka estävät meitä näkemästä itsellemme kaukaisen tuntuisia todellisuuksia? Juuri sellaisia globaalin etelän todellisuuksia, joita ilmastonmuutos uhkaa eniten.
Suurin oivallus käynnistyneen projektin aikana onkin ollut se, että voimme pyrkiä vaikuttamaan ilmastonmuutokseen lisäämällä yhdenvertaisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Apuna tässä voivat toimia esimerkiksi sellaiset tarinat* ja näkökulmat, jotka lisäävät tunnetta siitä, että tämä on yhteinen asia. Samalla saisimme myös arvoihin sidotun syyn toiminnallemme.
*Hyviä tarinoita tarjoavat esimerkiksi Siemenpuun Kirjeitä Tulevaisuudesta-podcast ja Sulamisvesissä -radioessee.
Vaikka projekti tulee jatkossa keskittymään lähinnä siihen, mitä voimme matkailijoina ja matkanjärjestäjinä tehdä oikein perillä kohteessa, tulemme myös käsittelemään erityisesti niitä ajatusmalleja ja valta-asetelmia, jotka pitävät ”meidät” globaalissa pohjoisessa ja ”heidät” globaalissa etelässä etäisinä toisistaan.
Joten pysytään kuulolla: luvassa on taatusti uusia näkökulmia, jotka haastavat olemassa olevia käsityksiämme globaalista matkailusta.
Yhdenvertaisemman globaalin etelän matkailun edistämisen lisäksi, tulemme tänä vuonna palaamaan vielä ilmastokysymykseen ja lentomatkustamisen päästöihin. Sitä odotellessa voit lukea vinkkejä hitaaseen matkailuun (linkki tulossa), sekä käydä klikkaamassa itsesi osallistuvaksi Maata pitkin – matkamessuille!
Blogitekstit ja niiden ohella julkaistu ohjeisto ovat osa EU:n Frame, Voice, Report! -tuella rahoitettua projektia, jossa käsittelemme matkailua globaalissa etelässä yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Sisällöistä vastaa Reilun matkailun yhdistys, eikä sen voida missään olosuhteissa katsoa heijastavan Euroopan unionin kantaa.
