”Why would I use a train, if I can fly?”
– Man, Sweden
Tämä kysymys esitettiin minulle siperialaisessa kaupungissa kesällä 2014, kun otin puheeksi graduaiheeni ruotsalaisen nuoren herrasmiehen kanssa. Nyky-yhteiskunnassa, jossa tehokkuus ja nopeus näyttäytyvät hyveinä, saatetaan ajatella hitautta takapajuisuutena ja suorastaan tyhmyytenä. Miksi ihmeessä tuhlata ainoita vuosilomia esimerkiksi bussilla köröttelyyn, kun lentäen olisit jo nauttimassa kohteesta? Monessa tapauksessa lentäminen saattaa olla nykyisin jopa halvempaa kuin muilla liikennevälineillä kulkeminen, mikä ei myöskään edistä hitaampien kulkuneuvojen valintaa. Onko kulkuväline olemassa vain siirtymistä varten vai onko mahdollista, että myös itse matkanteko voisi olla tärkeä (tai jopa tärkein) osa koko matkakokemusta? Nämä kysymykset saivat myös minut tutkimaan Pro Gradu – tutkielmassani hidasta matkailua, junamatkailua ja matkailijoiden ajatusmaailmaa Trans-Mongolian junaradalla.
Matkustaminen oli tietenkin konkreettisesti hidasta hevoskärryjen aikoina, mutta nykyiseksi käsitteiksi slow tourism ja slow travel muodostuivat ”Slow Food” – liikkeen vanavedessä 1980-luvun lopulla. Nykyään hidas matkailu nähdäänkin nousevana trendinä ja slow-etuliitettä käytetään ahkerasti matkailumarkkinoinnissa.
Hidas matkailu määritellään matkailuna, jonka tärkeitä arvoja ovat mm.:
- hidastaminen matkailussa niin fyysisessä kuin henkisessä mielessä
- itse matkustuskokemuksen oleminen olennainen osa koko matkaa
- hitaiden, paikallisten ja ympäristöystävällisten kulkuvälineiden valinta
- ympäristötietoisuus ja vaikutusten minimointi
- paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin tutustuminen
Hitautta ei nähdä pelkästään vastakohtana nopeudelle, vaan hidastaminen henkisesti matkailussa voi tarkoittaa myös irtautumista nykyajan hyödykkeistä kuten älypuhelimista ja sähköpostista. Hitaassa matkailussa olennaista on myös tutustua paikalliseen kulttuuriin, esimerkiksi tapaamalla paikallisia ihmisiä tai kokeilemalla ruokaelämyksiä. Kulkuvälineen valinta on tärkeää ja esimerkiksi junamatkailu, bussimatkailu, melonta, pyöräily ja käveleminen nähdään hitaan matkailun muotoina. Ympäristöetujen lisäksi paikallisten kulkuvälineiden käyttö tarjoaa matkailijalle paremman kontaktin paikalliseen kulttuurin ja ihmisiin, sekä mahdollisuuden nauttia maiseman muutoksista. Omassa tutkimuksessani junalla matkustaminen ja Trans-Mongolian junaradan legendaarinen arvo nähtiin nimenomaan tärkeimpinä syinä lähteä tälle matkalle. Myös junassa tapahtuneet kokemukset koettiin tärkeäksi osaksi koko matkaa ja maiseman muutoksen näkeminen Euroopan ja Aasian välillä miellettiin kiinnostavaksi. Näin ollen juna ei toiminut vain välineenä siirtymiseen vaan muodostui tärkeäksi ja elämykselliseksi paikaksi matkailijoille. Kaiken kaikkiaan tiivistettynä: hitaassa matkailussa tärkeää on matkailijan kokemuksen laatu ja matkustaminen niin, että negatiiviset vaikutukset paikalliselle yhteisölle ja ympäristölle jäävät mahdollisimman pieniksi. Tarkoituksena on myös matkustaa vähemmän ja viipyä yhdessä kohteessa pidempään. Matkailijalla on aikaa matkustamiseen eikä välttämättä tarvitse kiertää vauhdilla ns. ”pakollisia” nähtävyyksiä.
Parhaimmassa tapauksessa hidas matkailu tarjoaa uusia keinoja kestävän matkailun toteuttamiseen, mutta kritiikkiä löytyy myös. Ympäristövaikutukset eivät ole yksinkertaisia; esimerkiksi melonta- tai pyörämatkalle pääseminen saattaa tarkoittaa varusteiden kuljettamista muilla kulkuvälineillä matkan alkupisteeseen, kuten lentämällä tai autolla. Myös omassa tutkimuksessa suurin osa lensi Trans-Mongolian radan alkupisteeseen Moskovaan ja kaikki lensivät päätepisteestä Pekingistä kotiin. Kaikki junamatkat eivät ole myöskään täysin päästöttömiä ja esimerkiksi Siperian radoillakin puksuttaa vielä diesel-vetureita. Oli mielenkiintoista haastatella matkailijoita heidän ympäristöarvoista, sillä harva oli edes ajatellut asiaa. Junamatkassa pääasiassa ei ollut ympäristöystävällisimmän kulkuvälineen valinta vaan junakokemus itsessään. Hitaan matkailun määritelmä on edelleen hieman ympäripyöreä ja sen vuoksi sitä todennäköisesti käytetään monenlaisessa matkailun markkinoinnissa.
Vaikka hidas matkailu ei olekaan suora vastaus kestävään matkailuun, niin se antaa reissaajille hyvää pohdiskeltavaa. Mielestäni on tärkeää kyseenalaistaa matkailun perusmallia, jossa liian usein nähdään, että kulkuväline on vain välttämätön paha, jolla siirrytään paikasta A paikkaan B mahdollisimman nopeasti sekä halvalla. Matkailijoiden liikkumiseen liittyy myös muitakin arvoja, kuten ympäristövaikutukset ja kokemuksellisuus. Joskus kun mietit valitsetko matkallasi helpon ja nopean lennon kaupungista toiseen, niin suosittelisin myös harkitsemaan, että esimerkiksi enemmän aikaa vievä juna- tai bussimatka voi olla myös seikkailu ja kokemus itsessään.
Lähteet
Conway, D. & Timms B.F. (2012) Are Slow Travel and Slow Tourism misfits, compadres or different genres? p. 365-373 In Singh, T.V. (ed.) Critical debates in tourism. Channel view publications, Bristol.
Dicksinson, J. & Lumsdon, L.M. (2010) Slow travel and tourism. 232 p. Earthscan, Oxon.
Fullagar, S. et al. (toim.) Slow tourism. Experiences and mobilities. 227-233 p. Channel view publications, Bristol.
Tihilä, K. (2015) Taking it slow on the Trans-Mongolian railway – or not? A case-study on slow travel and tourist experience.